Hännilässä Äitsaarentien ja Savolaisenniemen tien risteyksestä noin 400 m oikealle, metsäinen mäenkumpareen päällä olevan vapaussodan muistomerkin on vuonna 1919 pystyttänyt Hännilän Nuorisoseura, joka halusi muistomerkin avulla kunnioittaa vapaussodassa 1918 kuolleita jäseniään. Muistomerkkiin on hakattu kolme nimeä: A.Tella, E.Huipero ja J. Teräväinen.
Kuuntele ohessa, miten muistomerkki on tänne mäenkumpareelle aikanaan pystytetty. Kertoja: Päivi Kosunen
Juhlakuva on Ruokolahden vapaussotilaiden tilaisuudesta. Edessä ovat Tatu Eskelinen,(toinen vasemmalta) P.J. Hänninen ja Matti Henttonen. Kuva on otettu Äitsaaren Ravalin kylässä Ingin tuvassa. Kuvan sivuille toimittanut Sami Hänninen
Runo Vapaussankarien muistomerkin paljastusjuhlassa Hännilässä 2.11.1919.
Kirjoittanut Juho Sikiö
Miks kulkee kummulla hartaana väki
Waik’ mennyt on kesä ja vaiennut käki.
Ei kukoista nurmi, ei vihannoi maa,
Waan valkoisen vaipan se yllensä saa.
Ei luonnosta nauti, kylmä on sää.
Ei suurta tääl’ ole nähtävää
Ken loista etsi; on pettynyt juuri
Tääll’ näky on pieni, vaik’ aate on suuri.
Ol’ aika kun Suomessa isännöi,
Wierahat, sortajan joukot.
Ja niiden turvissa elämöi,
Omankin kansan joukot.
He aikoivat turmioon kansamme syöstä.
Estäen talonpojan pellolta, työstä.
Silloin alkoi kansa jo herätä.
On aika jo nousta sortajan alta.
Miehet jo yhtehen kerätä.
Kukistaa vääryys ja väkivalta.
Nous into Suomen nuorissa
Vapauden veri suonissa
He nousivat kestämään sodan kauhuja.
Näkemään nälkää. Pirttien sauhuja.
He puolusti kotia, äitiä, isää
Waik työ se vaati ain uhria lisää.
Nuorukaiset, joiden nimet on tähän kivehen piirretty
Waik maalliset jäännökset on muualle siirretty.
He vaarassa tyynenä eespäin asteli.
Waik’ veljen veri jo tannerta kasteli.
Siks’ kunnes riutui rakas rinta.
Kasvoi vapauden hinta.
Ei hukkaan kulunut elämä ole,
Kun Sankari nimen saa maaltaan
Kun oikeutta puoltaa, ei lakia pole
Ei syrjähän astele maaltaan.
Nyt nukkuu he rauhassa sylis isänmaan
Ja viettävät viehkeää yötään.
Heidän muistomerkilläään nyt juhlitaan.
Kun puolestamme teki he työtään.
Muistonne, työnne se lohduttaa meitä.
Waik’ itse jo kuljette tuonelan teitä.
Tään merkin seuramme muistoksi heillen
Wapaudemme eestä kaatuneillen
laittoi, pystytti: että se meitä
muistuttais astumaan oikeuden teitä.
Et se nostaisi mieliimme voimaa , kuntoa.
Isänmaan rakkautta, oikeuden tuntoa.
Kun ajan ratas eespäin kulkee.
Nykyinen polvi silmänsä sulkee.
Uus aika tuo uusia aatteita myötä.
Hekin muistaisi että täälläkin työtä
On tehty; ei orjanna maattu
Siks vapaus Suomen on taattu.