Mitä Suomen sisällissodassa oikein tapahtui yli sata vuotta sitten? Uhrimäärät, syyt ja seuraukset, isoimmat taistelut

aamulehti  1.1.2019

Suomi ajautui veriseen sisällissotaan heti itsenäistymisensä jälkeen. Suomi itsenäistyi joulukuussa 1917, mutta jo tammikuun lopussa 1918 oman maan kansalaiset asettuivat vastakkain.

Sisällissota käytiin hallituksen eli Suomen senaatin ja Suomen kansanvaltuuskunnan johtamien joukkojen välillä.

Kaksi viikkoa pesutuvassa piileskelleitä asukkaita

Sodan osapuolet

Sisällissodan osapuolista käytetään nimityksiä punaiset ja valkoiset. Punainen kaarti oli tekemässä yhteiskunnallista muutosta ja vallankumousta, ja punainen oli vallankumouksen väri.

Sodan toinen osapuoli eli hallitusta tukeneet valkoiset katsoi, että kyse on vapaussodasta ja punaisten tekemästä kapinasta maan laillista hallitusta vastaan.

Merkittävät sotatoimet kestivät neljä kuukautta helmikuusta toukokuuhun.
Molempien osapuolten sotilaallinen vahvuus oli noin 80 000. Suomi jakautui pian punaisten Etelä-Suomeen ja valkoisten Keski- ja Pohjois-Suomeen.
Punakaarti hallitsi Etelä-Suomen isoja kaupunkeja. Tampereella kaarti otti vallan jo 28.–29. tammikuuta.
Sisällissota päättyi valkoisen Suomen ja apuun tulleen Saksan armeijan voittoon. Sisällissodassa sai surmansa noin 37 000 suomalaista.

Ulkovalloista Neuvosto-Venäjä tuki punaisia esimerkiksi antamalla aseita ja tuhansia vapaaehtoisia sotilaita. Saksan keisarikunta auttoi valkoisia noin 13 000 sotilaan hyökkäyksellä Etelä-Suomeen.

Suomalaiset aloittivat itse kuitenkin sodan, kävivät sen ja päättivät sen lopettamisesta, kirjoittaa Suomen historian professori Pertti Haapala Sisällissodan pikkujättiläisessä.

Vuoden 1918 sisällissota jätti syvät haavat. Molemmat sodan osapuolet syyllistyivät raakuuksiin ja terroriin.

Sodan monta nimeä

Suomalaisilla oli ja on yhä erilainen käsitys, mitä tapahtui tasan sata vuotta sitten.
Suomen sisällissodalla on monta nimeä, kuten kansalaissota, vapaussota, luokkasota ja kapina. Monet nimet johtuvat siitä, että tapahtumien kulku ei ollut yksinkertainen. Samassa sodassa sodittiin monesta eri asiasta.

Sisällissodan syyt

Sisällissotaan oli monta syytä. Taustalla vaikutti ensimmäinen maailmansota sekä suomalaisen yhteiskunnan nopea muutos ja jakautuminen.
Ensimmäinen maailmansota johti Venäjän keisarikunnan hajoamiseen. Tämän seurauksena Suomen suuriruhtinaskunta julistautui itsenäiseksi 6. joulukuuta 1917.
Uuden valtion perustaminen johti taisteluun siitä, kuka saa käyttää valtaa. Samanlainen kriisi syntyi kaikissa maissa, jotka itsenäistyivät Venäjän ja Itävalta-Unkarin hajotessa ensimmäisessä maailmansodassa.
Suomi oli muuttunut 20 vuoden aikana nopeasti, mutta tärkeitä kysymyksiä oli ratkomatta, kuten esimerkiksi torpparien ja työväen asema sekä kuka käyttää korkeinta valtaa. Yhteiskunnan säätyjako oli vielä monessa mielessä todellisuutta.

Nopea teollistuminen synnytti paitsi uutta vaurautta myös taloudellista epätasa-arvoa ja sosiaalisia ongelmia. Venäjästä irtautumisen jälkeen elintarvikkeiden hinnat karkasivat käsistä, osa väestöstä jäi aliravituksi. Työttömiä oli poikkeuksellisen paljon.
Levoton ilmapiiri synnytti paljon joukkokokouksia ja lakkoja.
Suomi oli jakaantunut kahteen yhtä suureen poliittiseen leiriin: porvarillisiin puolueisiin ja sosialisteihin. Nuoren valtion kansalaistoiminta oli vilkasta. Kyliin alkoi nousta satoja työväentaloja ja nuorisoseurojen taloja.
Keisarin kukistuminen ja itsenäistyminen johtivat ajatukseen, että mikä vain uudistus on mahdollista. Esimerkiksi Tampereen Koukkuniemen kunnalliskodin asukit ottivat edunvalvojaksi oman ”miliisin”, joka vaati kunnon papuja ja aamuteetä. Vaatimus meni läpi.

Sodan syttyminen

Suomesta puuttui oma armeija. Valtaryhmät eivät päässeet sopuun, kuka pitäisi yllä järjestystä Suomessa.
Työväestö alkoi perustaa järjestyskaarteja (myöhemmin punakaarteja) ja porvarileiri järjestyskuntia (myöhemmin suojeluskuntia). Nämä aseistautuivat ja radikalisoituivat etenkin marraskuun 1917 suurlakon aikana.
12.1.1918 eduskunta antoi oikeistolaiselle senaatille täydet valtuudet lujan järjestysvallan luomiseen. Suojeluskuntia tuli johtamaan Venäjän armeijassa pitkään palvellut kenraaliluutnantti Carl Gustaf Mannerheim.
25.1. senaatti julisti suojeluskunnat hallituksen joukoiksi. Punakaartit eivät alistuneet ja varustelu kiihtyi. Lenin lupasi punaisille 10 000 kivääriä ja kymmenen tykkiä.
Suojeluskuntalaisten ja punaisten välillä alkoi olla sotilaallisia kahakoita.
Kahakointi muuttui 28. päivän vastaisena yönä avoimeksi sodaksi. 27. tammikuuta 1918 liikekannalle määrätyt punaiset ottivat vallan Helsingissä. Valkoiset alkoivat riisua Pohjanmaalla venäläisiä varuskuntia aseista. Etelä-Pohjanmaa oli suojeluskuntalaisten käsissä.
Suomen sisällissota oli syttynyt.

Jääkäriliike ja punakaarti

Kaikki suomalaiset eivät valinneet puoltaan sodassa. Tuhannet ikänsä ja terveytensä puolesta sotaan kelpaavat miehet onnistuivat välttämään sodan, mutta tämä ei ollut helppoa.
–Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan, ajattelu oli yleistä.
Valkoiset joukot muodostuivat suojeluskuntalaisista. Saksassa koulutetuilla jääkäreillä oli merkittävä rooli Mannerheimin armeijassa. Saksa koulutti kaikkiaan vajaat 2000 jääkäriä.
Joukossa oli nuoria työläisiä, maanviljelijöitä ja opiskelijoita varsinkin Pohjanmaalta, Uudeltamaalta ja Karjalasta.
Punakaartit syntyivät maaseudulla työväenyhdistysten perustamista järjestyskaarteista, Helsingissä oli omat komppaniat esimerkiksi sorvaajilla, suutareilla ja vaskisepillä. Ammattiupseerien puute näkyi sodankäynnissä.
Yhden komppanian muodostivat Helsingin Jyryn urheilijat. Vallankumouksen puhjettua jyryläiset kutsuttiin koolle sotimaan kesken painin piirinmestaruuskisojen.
Myös naisille perustettiin omia kaarteja. Yhteensä aseellisia naiskaartilaisia on laskettu olleen noin 2000, mutta kaikki heistä eivät taistelleet ase kädessä.
Molemmilla puolilla oli alle 15-vuotiaita lapsisotilaita, punaisella puolella myös tyttöjä.

Sodan kulku

Punaisen ja valkoisen Suomen välinen rintama asettui sodan karkeasti ottaen linjalle Pori–Ikaalinen–Kuru–Vilppula–Länkipohja–Padasjoki–Heinola–Mäntyharju– Savitaipale–Lappeenranta–Antrea–Rautu. Rintama ei ollut yhtenäinen.

Kuusi senaatin jäsentä siirtyi Helsingistä Vaasaan, missä he jatkoivat hallituksen työskentelyä Vaasan senaattina.

Punaisen puolen hallitukseksi perustettiin Helsingissä 28. tammikuuta Suomen kansanvaltuuskunta.

Sodan loppu

Saksan ja Venäjän välillä solmittiin maaliskuussa 1918 Brest-Litovskin rauha. Tämän jälkeen Saksa lähetti joukkoja Suomeen. Saksalaisten maihinnousu huhtikuun alussa syvensi punaisten ahdinkoa. Helsingissä käytiin verisiä taisteluja.
Karjalassa käyty Raudun taistelu oli sisällissodan kiivaimpia. Punaisia ja venäläisiä kaatui arvioiden mukaan 750–800, valkoisia vajaat 300.
Lue lisää: Neljä sisällissodan unohdettua tarinaa: Sankari lähti karkuun laukut täynnä kultaa ja lapsisotilas jäi jääkärin oppipojaksi
Lopullista sodan loppumista merkitsivät Viipurin valtausoperaatio ja Lahden valtaus huhtikuun lopussa. Viimeiset punaisten joukot antautuivat Pyhtäällä 5.5.
15. toukokuuta eduskunta kokoontui ensimmäisen kerran sodan alkamisen jälkeen. Lähes kaikki sosiaalidemokraatit oli suljettu eduskunnan toiminnan ulkopuolelle.
Seuraavana päivänä Mannerheimin voitonparaati marssi Helsingissä.

Terrori

Suomen sisällissodan kipeimpiä asioita on ollut punaisten ja valkoisten harjoittama säälimätön terrori eli teloitukset sotatoimien ulkopuolella. Kumpikin osapuoli tahtoi vaieta siitä sodan aikana.
–Vihalla voidaan tappaa ehkä kymmeniä ihmisiä, mutta satojen tai tuhansien ihmisten surmaaminen vaatii organisaatiota. Se vaatii myös välinpitämättömyyttä, kyynisyyttä ja pahaa tahtoa. Vuonna 1918 näitä riitti sodan molemmilla osapuolilla, kirjoittaa dosentti Marko Tikka.
Nykykäsityksen mukaan punaisen terrorin uhrien lukumäärä oli vajaat 1700, valkoisen terrorin uhrien lukumäärä mahdollisesti lähellä jopa 10 000:ta.
Valkoinen terrori oli taistelujen ulkopuolista poliittista väkivaltaa, rankaisemista ja kostoa punaisia ja heitä tukeneita venäläisiä kohtaan. Tämä ilmeni teloituksilla heti taistelujen jälkeen ja valkoisten paikallisten kenttäoikeuksien langettamina kuolemantuomioina.
Lisäksi terroriin sisältyivät sodan aikana ja sen päätyttyä punavankileireillä ilman oikeudenkäyntiä sekä leireillä toimineiden kenttäoikeuksien päätöksillä toteutetut teloitukset.
Punainen terrori oli vähemmän organisoitua ja uhreja oli huomattavasti vähemmän. Terrori kohdistui enimmäkseen valkoisia ja valkoisten kätyreiksi katsottuja vallankumouksen vastustajia vastaan. Myös esimerkiksi kartanonherrat ja suurteollisuuden johtomiehet joutuivat terrorin kohteeksi.

Vankileirit

Sisällissodan päätyttyä vankien kokonaismäärä oli yli 80 000.
Punaisten ottamien sotavankien ja muiden vankeuteen ottamien määrä jäi tutkijoiden mukaan todennäköisesti runsaaseen tuhanteen.
Sen sijaan valkoiset ottivat voittojensa jälkeen suuria määriä vankeja. Tätä selitti paitsi halu rangaista myös pelko kapinan leimahtamisesta uudelleen. Epäillyt haluttiin kuulustella ja erottaa kapinajohtajat vankijoukosta, mutta kuulustelujen organisointi kesti, mikä koitui kohtalokkaaksi monelle.
Varsinaisia vankileirejä oli Suomessa yli 40. Niiden olot olivat karut.
Tamperelainen Martta Koivunen, 16, käskettiin aamulla parakista riviin, josta joka kymmenes valittiin tapettavaksi – tulitus alkoi heti valinnan jälkeen
Nykytiedon mukaan vuosina 1918–1922 vankileireillä menehtyi yli 13 000 suomalaista sairauksiin ja aliravitsemukseen. Lisäksi toistatuhatta teloitettiin tai ammuttiin. Maailmanlaajuinen influenssaepidemia espanjantauti tappoi kesällä 1918 paljon vankeja.
Vankileirejä purettiin vähitellen, kun vankien asiat tutkittiin valtiorikosoikeuksissa ja pelästyttiin korkeata kuolleisuutta.
Valtionhoitaja P. E. Svinhufvud myönsi 30.10.1918 armahduksen, jonka mukaan enintään neljäksi vuodeksi kapinasta tuomitut päästettiin ehdonalaiseen. Myöhemmin tuli toinen armahdus lisää. Kolme neljäsosaa vangeista vapautettiin ehdonalaiseen vuoden loppuun mennessä.
Keväällä 1927 vankeja oli noin puolensataa.
Teloituksiin syyllistyneitä valkoisia ei koskaan syytetty.

Sodan uhrit

Sisällissodassa tai sen jälkiselvittelyissä kuolleita kuuluisia henkilöitä ovat esimerkiksi säveltäjä Toivo Kuula, runoilija Juhani Siljo ja kirjailija Algoth Untola (Maiju Lassila). Lassila teloitettiin 21. toukokuuta, kun häntä vietiin vankina Suomenlinnaan.

Noin 37 000 suomalaista kuoli sisällissodassa. Kansallisarkiston sotasurmat -tilaston mukaan taisteluissa kaatuneita oli 9400, teloitettuja, ammuttuja ja murhattuja 9700 sekä vankileireillä kuolleita 13 400.
Suomen sotasurmat -sivuilta voi hakea, onko oma sukulainen kuollut sisällissodassa.
Sodan seurauksena noin 20 000 lasta jäi sotaorvoksi eli menetti joko toisen tai molemmat huoltajansa. Täpötäysissä lastenkodeissa olot olivat välillä surkeat. Lapsia myös siirrettiin eri kuntiin. Punaisia leskien ja heidän lastensa kohtalo eli siirto Pohjanmaalle herätti kritiikkiä jo aikanaan.

Sodan seuraukset

Suomi oli hajalla sodan jälkeen.
Henkisten vaurioiden lisäksi maa oli köyhtynyt, ruuasta oli pula ja vientiä oli vaikea saada vetämään. Kansa kuori mäntyä ja söi pettuleipää.
Valkoinen Suomi jakaantui: Toinen leiri halusi maahan kuninkaan ja toinen presidentin. Tasavaltalaiset voittivat lopulta, minkä ratkaisi Saksan häviö maailmansodassa.
Sodan jälkeen ratkottiin monia kysymyksiä, jotka olivat aiheuttamassa kriisiä.
Torpparikysymyksen ratkettua noin 55 000 tilaa itsenäistyi, työaikalaki rajasi työajan kahdeksaan tuntiin, oppivelvollisuuslain ansiosta Suomi alkoi vähitellen tasa-arvoistua.
Tuloerot tasoittuivat, sillä hyvin toimeentulevien verotusta kiristettiin.
–Suomi oli ainut sisällissodan käynyt maa, jossa hävinnyt osapuoli sai ne yhteiskunnalliset oikeudet, joita se kapinalla vaati, ja paljon enemmän kuin sillä oli ennen sotaa, Pertti Haapala kirjoittaa.

Lähteenä käytetty: Sisällissodan Pikkujättiläinen: Pertti Haapala ja Tuomas Hoppu.

Äitsaari kartalle hankkeen aikana materiaalin koonnut Päivi Kosunen 14.2.2020